Ulkona paistaa aurinko. Ihana keli mennä ystävien kanssa ulos. Mutta mä olen yksin. Yksin kotona.
Olen ihmetellyt miksi yksi ystävä ei ole pitänyt mitään yhteyttä muhun. Kysyin onko kaikki hyvin, ei ole kuulemma, me puhutaan illalla :)
Viime yö meni veren tyrehdyttämisessä..taas En vain pysty lopettamaan, ja vielä yksi parhaista ystävistäni on alkanut tehdä samaa (vaikeaa hänellä). Tulee surullinen olo sen puolesta.
Veitsenterällä
Viiltävin mielin
Paljain jaloin me tanssitaan
Veitsenterällä
Kärkevin kielin
Emme putoa kuitenkaan
Jalkapohjamme verillä aivan
Sydämemme hellinä niin
Tämä maksaako kaiken tään vaivan?
Sitä mietin mä loputtomiin
En tajua miksen uskalla olla paljain käsin ystävieni (niiden jotka tietää kaiken) kanssa.
sori en kirjoitin vain nopeasti kaikkea mitä päässä on. anteeksi..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti